25.4.2015

Palaako muisti kun kiire loppuu? (Ja niin, juustokakku!)



Keskiviikkona oli viimeinen työharjoittelupäivä. Odotin melkein kaksi vuotta tätä hetkeä ja nyt tuntuu, että olisi kiva jatkaa vielä vähän. Jäljellä on vain näyttöpäivä ja ensiapukurssi, minkä todennäköisesti suoritan omassa työpaikassa. Siinä kaikki. Kiire loppuu  ja stressin pitäisi vähentyä. Mutta, palaako muisti takaisin?
No, eihän nyt minulle dementia iskenyt, mutta aina silloin tällöin jotain unohtuu... Lapset olen kuitenkin aina muistanut hakea ja muistin myös tulla kotiin itse. Mieheni ennustaa, että  jos ei tule muutoksia minun käytöksessä,  parin vuoden päästä voisi olla riski "päästää" minut pois kotoa. Osaisinko enää edes tulla takaisin?
En tiedä onko se vitsi tai osittain totta, mutta pakko kertoa teille miten minulle todella käy aina silloin tällöin. Tämä, esimerkiksi tapahtui tiistaina:
Maanantaiaamuna (kyllä, maanantain  jälkeen tulee tiistai, mennään päivä kerrallaan) vein Ajlan ja kaverit kouluun ja piipahdin lähikauppaan. Toin kotiin ostokset ja rupesin touhuamaan, sillä iltapäivällä oli Ajlan synttärit.
Synttäreiden jälkeen, ennen nukkumaan menoa, lähdin vielä laittamaan kermaviilit ja maidot tekeytymään. Seuraavana päivänä tarvitsin juustoa. Avasin jääkaapin, mutta kermaviiliä ei siellä ollut. Muistan, että ostin kolme purkkia kermaviiliä. Meinasin tehdä tuplasatsin juustoa. Mutta missä kermaviili on? Autossa? Ei ollut. Missä sitten? Jos en ostanutkaan? Raivasin käsilaukkuni ja löysin sieltä kuitin. Kyllä, ostin kolme purkkia kermaviiliä! Unohtuiko kassalle? Kaikki kolme kappaletta? Ei voi olla totta! Kannattaa ottaa selvää!
Tiistaina oli Kenkäveron harjoittelupäivä ja tiistaina ilmestyi Leivotaan-lehti, missä on hienosti esitelty Sokerivaltakunta, koko perheineen. En malttanut odottaa, että pääsen pois ja ostamaan lehdet. Ajattelin samalla tarkistaa kaupasta,  unohdinko kermaviilit sinne. Vähän aikaa kesti, että kassapoika löysi vihkon, mihin kirjoitetaan unohtuneet ostokset. Se viittasi minulle, ettei vihko olekaan paljon käytössä. Alkoi jo pikkuhiljaa nolottaa. Mutta minun kermaviilit löytyivät sieltä. Kaikki kolme! Nopeasti sanoin myyjälle, että menen niitä hakemaan. Minun käytöksestä varmasti huomasi, että kokemusta on. Tiesin tasan tarkkaan miten pitäisi toimia! Voi voi, kun nolotti.
Kiiruhdin lehtipisteen kautta ja nappasin uuden Leivotaan-lehden. Se oli muovikääreessä, enkä päässyt selailemaan heti. Onhan se kaupanpäällinen (kakkukirja) ihan Jes, mutta minun oli maltettava odottaa vielä hetki. Saman tien muistin, että Ruotsissa asuva siskoni pyysi, että lähetän hänelle lehden heti kun se ilmestyy. Siskoni ei osaa sanaakaan Suomea, mutta siskon kuvia haluaa nähdä lehdessä. Minun rakas sisko Glorija!


No, otin minä sitten toisenkin lehden ja kiiruhdin hakemaan kermaviilit. Hetken päästä laskin kassahihnalle kolme unohdettua kermaviilipurkkia ja kahdet lehdet => samanlaiset.
Ilmankos se myyjä hymyili merkitsevästi. Ihan paniikissa yritin selittää, ettei se ole virhe, siis nuo kahdet samanlaiset lehdet (kermaviilien lisäksi!)...että tarkoituksella otin kahdet...ei siis vahingossa... Tilanne vain paheni. Sanoin sitten vielä, että minä itse asiassa tarvitsen ne molemmat. Voi hyvät tavaton! Jokainen sana lisää oli vaan enemmän kuin ylimääräinen. Tajusin, ettei mikään oikein voi korjata tilannetta. Lähikaupan väki rupeaa jatkossa nauramaan joka kerta kun astun sisään!
Vetäisin viimeisen ässän hihasta ja sanoin kassapojalle, että siitä huolimatta miltä tämä näyttää, en ole mikään hullu akka ja sanoin minkälainen juttu lehdestä löytyy. Poika kyllä kyseli muutamia kysymyksiä blogistani. Ei ihan hetkessä mennyt läpi. Oli liian paljon outoa.
No, lopuksi poika nauroi ja sanoi, että hetken epäili. Harvoin ihmiset ostavat kaksi samanlaista lehteä ja varsinkaan unohdettujen ostoksien yhteydessä.
En ole vielä sen jälkeen nähnyt lähikaupan kassapoika M, mutta heti kun näen, annan hänelle linkin tähän postaukseen. Varmuuden vuoksi!
Ja  niin! Otsikossa lukee juustokakku! Eikö tässä blogissa aina tehdään juustokakkua, kun on jotain murhetta?! Toimii lohdutuksena! Ja muutenkin!
Tällä kertaa:


Mansikkajuustokakku
(28 cm irtopohjavuoka)

Pohja:

200 g Digestive-keksejä
60 g voita
Murskaa keksit ja lisää voisula. Sekoita ja laita leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Laita jääkaappiin odottamaan.

Täyte:

5 dl kermaa
500 g tuorejuustoa (itse tehty ricotta on paras, jos muistat ottaa tarvikkeet kassalta!)
100 g sokeria
5 liivatelehteä
vaniljaa myllystä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma ja sokeri yhdessä tuorejuuston kanssa. Mausta reilusti vaniljalla. (Olen kokeillut Dr Oetkerin vaniljamyllyä ja olen ihastunut. Maku on hyvä, eikä mitään mene hukkaan). Lisää seokseen myös liivatelehdet, josta olet puristanut veden pois ja sulattanut mikrossa. Laita keksipohjan päälle ja siirrä jääkaappiin hyytymään.

Kiille:

1 dl hyytelösokeria
2 dl vettä
200 g mansikoita

Asettele viipaloidut mansikat kakun päälle. Kiehauta vesi ja lisää hyytelösokeri. Levitä liemi lusikalla mansikoiden päälle.




14 kommenttia:

  1. Kylläpä on herkullisen näköinen kakku :)
    Ja hei ei se haittaa täällä kylällä jos vähän dementia iskeekin ;)
    -kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kati, kun täällä kaikki tunne toisia. Mitä jos sana leviä? :D

      Poista
  2. Kaikille sattuu huonoja päiviä. Kokemusta on unohduksissa itsellänikin. :D Ja ihana kakku auttaa aina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Suurin harmi on se, että kakku myöhästyy päiväksi unohtumisen takia :-)

      Poista
  3. Haloo, kiireestä ja stressistä johtuva unohtelu ei ole muistamattomuutta eikä dementiaa, vaan keskittymiskyvyn puutteesta johtuvaa hajamielisyyttä. Tarkoittaen sitä, että kun tulee burn outin eli loppuunpalamisen oireita, niin ihmisaivot alkavat suojella itse itseään liialliselta muistikuormalta ja ihminen alkaa käydä hajamieliseksi ja unohtelee pikkuasioita. Postaamasi mansikkajuustokakku on todellakin ja ihan oikeasti lohturuokaa. Osaisinpa minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten saisin muisti palamaan? Siis miten voi keskittyä taas? Tuntuu kuin Adhd :(

      Poista
    2. Olen ollut muutaman kerran töissä Lähi-Idässä ja arabit tykkäsivät suomalaisista rauhallisen luonteensa takia. Lisäksi Koraanissa sanotaan (vapaasti suomennettuna), että: "kiire on lähtöisin pirusta ja hermostuneisuus on sairautta." Itse ymmärtäisin tämän niin, että kiire on ihmisen itsensä luoma toimintatapa ja kun aika ei riitä kaikkeen, on jostain pakko höllätä. Hyvät yöunet ovat paras lääke moneen vaivaan. Yleensä muistamattomuus ja keskittymiskyky palautuvat ihan itsestään, kun kiire ja stressi poistuvat. Joskus joku päivärutiineista poikkeava erilainen ja mukava tekeminen tai hemmotteluhetki helpottavat ahdistavaa olotilaa. Hyvää Vappua Sanja :)

      Poista
  4. Hihhii, ihana Sanja! :D Kovin tuttua tuo unohtelu, se on mulla ihan arkipäivää ja välillä kyllä tekisi mieli vajota maan alle.. ;)
    Kakku kuulostaa aivan ihanalta, mutta tuo koristelu on ihan mielettömän kaunis!! Tulisipa pian jo tuoreita marjoja ja kesä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-)
      Minäkin odotan kesää ja mansikoita! Ja kirsikoita ja. ...... ahhhh kesä!

      Poista
  5. SLY31-parisi27/4/15 17:12

    Ihanan näköinen kakku :) Sain yhteystietosi ja nyt saakin alkaa suunnitella kesän paketteja- saa nähdä mitä keksin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas! Nyt alkaa uusi jännitys. Kiva! :-)

      Poista
  6. Itse olen kaupassa töissä ja se on ihan tavallista että unohtuu juuri se mitä on lähtenyt erityisesti hakemaan! :-D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...