28.3.2014

Abstraktisen taiteilijan oppilaan näkökulmasta: Sopat!


Minun koulun aikana peruskoulu kesti 8 vuotta ja lukio kesti 4 vuotta. Peruskoulu oli jaettu kahteen osaan, niin kuin ala- ja yläaste ja kumpikin kesti 4 vuotta. Ensimmäisen neljän vuoden aikana meillä oli vain yksi opettaja, joka opetti kaikkia aineita.  Viidenellä luokalla saimme hirveesti uusia aineita ja jokaiselle aineelle oma aineen erikoistuneen opettajan.

Minulla oli tuuri, että sain taideopettajakseni aidon akateemisen kuvataiteilijan Alojz Curic Lojzo, abstraktisella linjalla erikoistunut.  Monille lapsille alkoi trauma,  mutta minun elämäni sai helpotusta. Hän opetti meitä katsomaan koko maailmaa eri silmillä, antoi meille mahdollisuuden ilmaista omat itsensä, antoi vapautta ja äärettömästi rakkautta taidetta kohtaan.

Minä en ikinä osannut piirtää.  En ainakaan niin kuin pitäisi. Kaikki oli vinossa, 3D tajusta ei ollut edes havaintoja, kukat olivat puita isommat, talot asukkaita pienemmät... olin toivoton tapaus.
Sitten sain sen ihanan opettajan, joka palautti minulle jo kauan sitten hävitetyn itseluottamuksen. Minun piirrustustaito vihdoinkin kelpasi! Lojzo ihmetteli, minkä takia piiretyssä hahmossa pitäisi olla kaksi täsmälleen samanlaista silmää, kun ei meilläkään ole. Muistin hyvin kun hän puhui lapsista ja taiteesta. Hän on monesti sanonut näin:
" Jokainen lapsi syntyy taiteilijana. Hän tutkii maailmaa omilla silmillään ja piirtää vapaalla kädellä. Se, mikä on piiretty on taideteos.  Sitten lapsiparka joutuu opettajan luokkaan ja hän tappaa taiteilijan ja tekee teistä lapsista idiootteja. Onneksi teitä varten minä olen täällä ja minä korjaan teidän opettajan virheet!"
Olin pelastettu!

Mutta miten se liittyy ruokabloggaukseen? Sillä tavalla, että olen sotkuinen kokki ja leipuri. En osaa tehdä synmetrisiä koristeita, en osaa, enkä jaksa levittää tasaisesti ja täydellisesti, en pysty seurata ohjetta ihan loppuun asti,  vaan aina teen jonkun oman twistin. Harvoin teen reseptien mukaan.  Olen sellainen, enkä asialle voi mitään. Syyn juuret ovat liian syviä. Ihan toivotonta.
 Pari viikkoa sitten sain Gummerukselta  Marc Aulénin Sopat! -kirjan arvosteltavaksi. Kun avasin kirjan, sieltä tuli ulos minun vanha taideopettaja. Tai ainakin hänen tyylisensä.  Käytin jokaisen vapaan hetken kahden viikon ajan sen kirjan parissa.  Ihastuin! Sata prosenttisesti! Olen taas kerran pelastettu! Tällä kertaa keittiössä!



Kirja on tehty niin rennolla tyylillä, kaikki ovat otettu huomioon, kaikille löytyy jotain sopivaa. Aloittelijalle alusta pikaopas millä välineillä ja raaka-aineilla pärjää varmasti.  Niistä ohjeista voisi hyvin hyödyntää myös kokemuksia täynnä oleva keittiöhamsteri. Marc Aulén on jakanut tilaa omasta kirjasta mielenkiintoisten vieraiden kanssa.  Siellä ne esittelevät omat nakökulmat ruoasta ja Marcista, sekä jakavat oman lempi soppaohjeensa lukijoiden kanssa. Mukana on sekä taiteilijoita, että maanpinnallisia vieraita. Heiltäkin löytyy mahtavan hyviä ohjeita.
En ole vielä päättänyt, mikä Marcin ohjeista on oma lemppari, sillä en ole vielä ehtinyt kokeilla mitään. Testilistalle etuoikeuden saivat kaksi soppaa, oman makumaailman perusteella.  Ja mikä tärkeintä, sain kirjantekijältä luvan soveltaa, ihan miltä tuntuu:

KASVIS-CURRYKEITTO                                     
"Tämä ihana kasviskeitto on todella monipuolinen. Chilin voi säätää oman maun mukaan, keiton voi syödä kasvisversiona, vegaanisena, kuumana, kylmänä, pistää smetanaa päälle tai ei, laittaa sekaan kypsiä kanakuutioita, scampeja, katkarapuja, savulihaa, paahtopaistia, feta- tai vuohenmaitojuustopaloja. Kaikki toimii!"






TOMAATTI-BATAATTISOPPA      
"Tarjoile tätä soppaa vaikka savuporosuikaleiden, fetajuuston, vuohenjuuston, savukalan, savukyljen, paistettujen jyvien ja pähkinöiden, smetanan kanssa... Sopivien lisukkeiden lista on miltei loputon."

6 kommenttia:

  1. Ihana tarina kouluajastasi ja mikä onni,että sinulla oli tuollainen opettaja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Opettajilta meille jää jälki koko elämälle. Jossain asioissa heidän vaikutus voi olla isompi kuin vanhempien.

      Poista
  2. Ihana tarina ja ihana opettaja! Voi kun meillä kaikilla olisi ollut hänen kaltaisensa opettaja joka antaa individualismille ja luovuudelle mahdollisuuden eikä pakota kaikkia samaan muottiin. Aivan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikö minun ruveta opettajaksi? Olen nimittäin syntynyt samana päivänä kuin opettajani, 13.4, vain 44 vuotta myöhemmin. Oma persoonallisuus tule esille aina silloin tällöin :-D

      Poista
  3. Täällä toinen, joka ei osaa piirtää. Vihasin kuvaamataidon tunteja. Vuosi toisensa perään vaan maalattiin vesiväreillä. Opettajat vaihtui, mutta vesivärit oli ja pysyi. Kynää jotenkin vielä voi yrittää hallita, mutta vesivärit vaan levisi ja sotki paperin lisäksi pulpetin ja vaatteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinusta olisi ollut Lojzon lempi oppilas :-D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...