25.2.2013

Daim, minun menetelmällä



Ihastuin Herkkuhovin 'Itsetehty Daim' reseptiin ja päätin kokeilla. Parhaille kokeillekin joskus sattuu vahinkoja. Miksei sitten minullekin...
Niin kuin sanoin, oikein ihastuin tähän reseptiin ja arvasin, että näin iso ihastus ei voi mennä mutkattomasti. Arvasin oikein, vaikka ohje vaikutti niin simppeliltä:

3 rl voita
3 rl tummaa siirappia
1 dl sokeria
1 dl mantelijauhetta
1 rl kaakaojauhetta
Sulata voi. Lisää kaikki muut aineikset kerralla ja keitä hiljalleen niin, että saat seoksen irtoamaan kattilan pohjasta (n.15 min)
Kaada leivinpaperille, levitä ohueksi levyksi ja jäähdytä.
Sulata 150 g maitosuklaata ja levitä päälle.
Laita jääkaappiin. Paloittele jäähtynyt Daimsuklaa. Käytä kertakäyttöhanskoja, näin vältät sormenjälkiä.

Ensimmäisen virheen tein silloin, kun kirjoitin reseptin omaan vihkoon. Kirjoitin keittoajaksi 5 minuuttia 15 tilalle. Daim-palat tulivat enemmän toffeemaiseksi. Maistuu kyllä tosi hyvälle, mutta Daim-toffee tarttuu hampaihin ja ikeneihin. En suositelle hammasproteessikäyttäjille :)
No, kun sain 'oman' Daim-reseptin tehtyä, siirsin maitosuklaan sulamiseen. Halusin olla tarkka, ja parhaan tuloksen saamaksi, päätin sulattaa suklaan vesihauteessa, ei mikrossa. Toinen huono päätos! Vesi alkoi kiehua ylättäen nopeasti ja vesiroisketta tuli suklaan joukkoon. Voi voi kuin suklaa pilantui ja meni kovaksi ja murumaiseksi. Onneksi muistin jostain tv-ohjelmasta katsottua vinkistä tähän ongelmaan. Lisää voita niin paljon, kunnes saat suklaasta hyvän näköistä. Lisäsin n. 100g voita vähän kerrallaan ja sain lopuksi käyttökelpoista suklaata, mutta kiiltoa ei ollut. Lisäsin pari lusikallista ruokaöljyä mutta vaikutti siltä, ettei siitä ollut apua. En halunnut pistää lisää, sillä en halunnut pilata vielä makuakin.
Kun yritin paloitella, Daim-toffee ei meinannut katketä käsin, vaan se taipui nätisti. :D Leikkasin sitä veitsellä ja sain nätit palat. Kaikesta hässäkästä huolimatta tuli hitsin herkullinen herkku.
Ja tietysti ei kahta ilman kolmatta: Unohdin ne Daimit pariksi tunniksi pöydälle ja ne tarttuivat toinen toisiinsa. Muutaman tunnin jääkaappihoidon jälkeen erottelin ne haruukalla irti toisistaan. Ei näyttänyt enään oikein siistin näköisiltä, mutta hyvä maku pysyi. :D
Ja oli kuitenkin yksi asia, jossa onnistuin täydellisesti: Minulla oli kertakäyttöhanskat, eikä jäänyt sormenjälkiä. :)))




4 kommenttia:

  1. Hei!
    Voi ei, vähän sattui ja tapahtui, sulle osui nyt sellainen rähmäkäpälä-päivä josta juuri yhdessä toisessa blogissa puhuttiin :D Välillä vaan joku ohje/päivä on tuhoon tuomittu jo alkumetreillä. Tai ainakin siltä voi tuntua!
    Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi lopputulos oli maukas. Ja sormenjäljetön ;D

    En ole saanut sähköpostiasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On syöty kaikki jo. Aika tehdä uutta. Iskälle(http://iskakokka.blogspoot.fi/) vissii käynyt vastaavaa. Tekevälle sattuu....

      Poista
  2. Uskaltaisinkohan minäkin kokeilla :D Joskus vaan asiat ei onnistu, vaikka kuinka yrittäisi. Mulla ainakin näitä rähmäkäpälä-päiviä on toooosi usein :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että voisi mennä hankalammin. Ja jos menisi, meillä on aina lusikoita ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...